Ensimmäinen konkreettinen askel aiheen keksimisen jälkeen oli kirpputorien kynnysten yli. Löysin melko hyvin eri värisiä lautasia, joskin sininen ja oranssi (joita erityisesti tähän työhöni halusin) jäivät löytymättä. Tein sitten muutaman kierroksen Prisman hyllyjen välissä ja löysin 2,50 euron asettilautasia juuri oikealla sävyllä. Vähän kyllä vastustan uuden ostamista kierrätyshenkiseen tekemiseen, mutta ensimmäisen työhön päätin oikaista periaatteissani. Intoni on kovin hiipuvaista sorttia, joten pitkään venyvä aloitus saattaisi katkaista tekemiseltä johtolangan. Jätin sentään 7,50 euron oranssin Iittalan lautasen ostamatta, vaikka se väri olikin muuten hankala löytää.
![]() |
| Lapsia kiinnosti tämä uudenlainen "palapeli". |
Lapset halusivat kovasti auttaa ja teimmekin ensin sommittelua alkuun pääsemiseksi. Seuraavana aamuna aamupalapöydästä kantautui unisiin korviini kuopukseni (4v.) moralisoiva ääni: "On se kummaa, kun ostaa ensin hienoja lautasia ja rikkoo ne sitten palasiksi".
Kun arsenaali oli kutakuinkin kasassa, pääsin leikkaamaan. Teen siitä oman jutun.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti