Liimaus

Seuraavaksi ryhdyin palasten asetteluun ja sitä myötä liimailuun. Päätin liimata osaset sitä mukaa, kun lapsiperheessä pienet värikkäät palaset on kauhean kiinnostavia ja saavat helposti uuden funktion. Samalla pystyn hallitsemaan palasten pysymistä niillä paikoillaan, jonne ne alun perin suunnittelin.

Aloitin piirtämällä puulevyyn suunnitelman lyijykynällä. Puu oli sen verran huokoista, että piirtäminen "läpi" onnistui pelkällä raskaammalla piirtokädellä. Puuhun piirtyneen uran vahvistin sitten lyijykynällä.

Tässä näkyy vähän lyijykynää ja palasten sommittelua.

Taas tarttui mieleeni yksi hyvä lausahdus jostain mosaiikkiblogista: "Palasten välien olisi hyvä olla kauttaaltaan saman kokoiset, kolmion muotoisista väleistä amatöörin tunnistaa. Harjoittele siis leikkaamista." Olin nyt tarkkana siitä, että palaset olisivat saumakohdiltaan samanmuotoisia välttääkseni niiden AMATÖÖRI-KOLMIOIDEN syntymistä.

Sitten vaan liimapönttö esille. Tärkeää: Liimoissa ja saumauslaasteissa on eroja sen suhteen, kestävätkö ne kosteutta vai eivät. Jos siis teet ulkotiloihin tulevaa, tarkasta, että liimat ja laastit on suunniteltu niihin olosuhteisiin. Ostin molemmat vettäkestämättöminä.

Tätä oon käyttänyt molemmilla kerroilla. Hyvää on. Jostakin luin erikeeperistä liimamisessa, kokemuksen puuttuessa en osaa ottaa asiaan kantaa. Tämä on ainakin tähän tarkoitettua ja maksaa jotain alta 20 euroa (tarkka hinta päässyt unohtumaan.)

Käytä liiman levittämiseen hammaspäistä lastaa, jotta saat laatan tarttumaan paremmin. Liimaamisessakin on kahta koulukuntaa. Toiset levittää liiman alustalle ja liimailee laatat siihen suunnitelman mukaan. Minä tein niin ensimmäisellä kerralla ja sekosin suunnittelmissani jo muutaman palasen jälkeen. Tällä kertaa olen tehnyt niin, että laitan liiman laattaan ja kiinnitän yksitellen jokaisen omalle paikalleen. Toimii minulla, koska suunnitelmassa pysyminen on helpompaa. Tässä hommassa ne suojahanskat (napakat muovihanskat toimii, löysät ei yhtään) olisivat paikallaan. Iho kuivuu mukavasti ilman niitä. toim. huom.

Ja tähän asti olen liimaamisessani päässyt. Seuraavaksi valkoisten ohkaisten lautasten metsästykseen. Ostamani kirpparin huokeat pizzalautaset olivatkin huomattavasti paksumpia kuin muut palaset. Jäävät siis arsenaaliini odottelemaan seuraavia aikoja.

Leikkurit

Näillä leikkaan palasia:

Pihdit. Leikkasin aika monta palasta ennen kuin keksin miten tällä saa ohjatusta leikattua. Pienesti reunasta leikkaamalla tahtoo tulla haukkausjälkiä, mutta kauempaa keskeltä leikkaamalla onnistuu tasainen reuna, eikä tule lommuja.

Tässä leikkurissa on pieni rulla (ympyröity punaisella). Sillä saa piirrettyä viillon leikkattavaan palaan. Viillon suuntaisesti palanen leikkurin hampaisiin ja NAPS! leikkaantuu (melkein aina) suunniteltua reittiä pitkin.

Nämä kaksi leikkuria omaan. Käytin vasaraa silloin ensimmäisen kerran mosaiikkia tehdessäni ja päätin unohtaa sen homman tällä kertaa. Istuin silloin parvekkeella ja yritin selvitä vähäisillä iskuilla, koska meteli oli valtava. Löin pehmustetulla alustalla ja kankaan sisällä, mutta siltikin hommasta lähti melkoinen mekkala. Lisäksi palaset tulivat omapäisesti minkä tahansa kaltaisiksi kappaleiksi. Leikkureilla saan vähän vähemmällä sotkulla homman hallittua.

HUOM! Suosittelen leikkaamista pussin tai kankaan sisällä, etteivät sirpaleet lentele silmiin ja ympäristöön. Löysin sellaisen hervottoman MiniGrip -pussin, joka on tässä hommassa mainio. Näkee läpi ja muovi on sen verran tukevaa, ettei heti mene silpuksi terävien palasten kanssa. Myös suojalasit ja jonkin sortin suojakäsine olisivat paikallaan. Isän vanhat hitsauslasit eivät kuitenkaan olleet kauhean kätevät tässä hommassa... TOINEN HuOm! Leikkauksen alustaksi kannattaa laittaa kova levy, muuten puinen pöydän pinta saattaa näyttää uudella tavalla uraiselta käsittelyn jälkeen :)

palasten sommittelua

Sain puualustan jo jokin aika sitten ja etenin teoksessani ilman bloggaamista. Palaan nyt vähän taaksepäin.

Ensimmäinen konkreettinen askel aiheen keksimisen jälkeen oli kirpputorien kynnysten yli. Löysin melko hyvin eri värisiä lautasia, joskin sininen ja oranssi (joita erityisesti tähän työhöni halusin) jäivät löytymättä. Tein sitten muutaman kierroksen Prisman hyllyjen välissä ja löysin 2,50 euron asettilautasia juuri oikealla sävyllä. Vähän kyllä vastustan uuden ostamista kierrätyshenkiseen tekemiseen, mutta ensimmäisen työhön päätin oikaista periaatteissani. Intoni on kovin hiipuvaista sorttia, joten pitkään venyvä aloitus saattaisi katkaista tekemiseltä johtolangan. Jätin sentään 7,50 euron oranssin Iittalan lautasen ostamatta, vaikka se väri olikin muuten hankala löytää.

Tähän nöyränä lisäyksenä se, että kävin myös IKEAssa kierroksen. Sehän olikin huokea mosaiikkikauppa moninaisin värein. Oranssi väri löytyi lopulta juomamukista, jonka löysin samaisella reissulla marketin laarista. Tässä työssäni siis VAIN kukan varsipalat ovat kierrätettyjä. Lohdutin itseäni jostain lukemallani lausahduksella: "Kerää ensin itsellesi aloittelijan arsenaali kaiken värisiä laattoja, lautasia ja palasia. Keskity sen jälkeen vasta erikoisuuksiin". Sehän meni nyt vähän näin. Hankin itselleni monipuolisen alkukattauksen kaikenvärisiä lautasia (IKEAsta..) ja pääsin kuin pääsinkin alkuun.

Lapsia kiinnosti tämä uudenlainen "palapeli". 

Lapset halusivat kovasti auttaa ja teimmekin ensin sommittelua alkuun pääsemiseksi. Seuraavana aamuna aamupalapöydästä kantautui unisiin korviini kuopukseni (4v.) moralisoiva ääni: "On se kummaa, kun ostaa ensin hienoja lautasia ja rikkoo ne sitten palasiksi". 

Kun arsenaali oli kutakuinkin kasassa, pääsin leikkaamaan. Teen siitä oman jutun.